Arendalin asukkaat kävivät isoäidin kimppuun ja kyni­vät häneltä hiukset päästä, löivät ja potkivat häntä, vaikka hänellä oli vastasyntynyt lapsi. Ludwig Messnerin voidaan todellakin sanoa käyttäytyneen kauniimmin.

Paljaaksi kynitty isoäiti joutui pakenemaan Trygve-enon ja Ingrid-tädin luo Osloon. Hän ei enää ollut tur­vassa Arendalissa. Koska hän oli kalju kuin vanha ukko, hän joutui pitämään hattua kesäkuumallakin. Hänen äi­tinsä asui edelleen Arendalissa, ja viisi vuotta sodan päät­tymisen jälkeen isoäiti matkusti takaisin Arendaliin faija vanavedessään.