Isoäiti ja isoisä tapailivat toisiaan salaa. Jos arendalilaiset olisivat saaneet kuulla, että tyttö heilastelee saksa­laisen kanssa, se olisi merkinnyt välitöntä pesäeroa kunnon kansalaisista. Tavalliset ihmiset eivät nimit­täin halunneet olla saksalaisten kanssa missään tekemisisssä.

Kesällä 1944 Ludwig Messner lähetettiin takaisin Saksaan puolustamaan Kolmannen valtakunnan itärintamaa. Hän ei ehtinyt kunnolla edes hyvästellä isoäitiä. Astuttuaan junaan Arendalin asemalla hän saman tien hävisi isoäidin elämästä. Isoäiti ei kuullut hänestä enää koskaan, vaikka yrittikin rauhansopimuksen jälkeen mo­nen vuoden ajan jäljittää häntä. Isoäidistä alkoi vähitellen tuntua varmalta, että hän oli kuollut sodassa venäläisiä vastaan.

Sekä puolukkamatka että sen seuraukset olisivat saattaneet unohtua, mikäli isoäiti ei olisi tullut raskaaksi. Hän nimittäin rupesi odottamaan lasta juuri ennen kuin isoisä lähti itärintamalle, mutta isoäiti sai tietää siitä vasta mon­ta viikkoa myöhemmin.

Sen jälkeisiä tapahtumia faija kutsuu ihmisten pirulli­suuden huipentumaksi – ja tässä kohtaa hän tavallisesti sytyttää toisen tupakan. Faija syntyi vähän ennen Norjan vapauttamista toukokuussa 1945. Heti saksalaisten vetäy­dyttyä isoäidin vangitsi joukko norjalaisia, jotka vihasivat kaikkia saksalaissotilaiden kanssa pelehtineitä norjalais- tyttöjä. Kaikkein ankarimmin he kävivät niiden kimp­puun, jotka olivat saaneet lapsen saksalaiselle, eikä heitä ollut niinkään vähän. Isoäiti oli tietenkin ollut isoisän kanssa rakkaudesta eikä siksi, että oli natsi. Eikä isoisä­kään oikeasti ollut natsi. Ennen kuin hänet tempaistiin takaisin Saksaan, hän oli isoäidin kanssa suunnitellut pakenevansa Ruotsiin, ja he jäivät empimään ainoastaan siksi, että olivat kuulleet huhuja Ruotsin rajavartijoista, jotka olivat ryhtyneet ampumaan rajan yli yrittäviä saksa­laisia rintamakarkureita.