seksiä aasialaisen naisen kanssaPerjantai-iltana me tanssimme klubin pikkuruisella tanssialattialla ja olemme molemmat punaposkisia ja jännittyneitä drinkkien jälkeen. Minä olen sonnus­tautunut kunnolliseen asuun, pannut ylleni tumman seksikkään liituraitapuvun, valkoisen ja ohuen puuvillapaidan, raskaan laivanvarustajasolmion, jossa on klubimerkki ja Tarzanin korkeakorkoiset nilkkoihin ulottuvat saapikkaat.

Hänellä on tyylikäs, nykyaikaista skandinaa­vista muotia edustava pumpulileninki, joka jättää kaulan ja olkapäät seksikkäällä tavalla paljaiksi, korvissaan hänellä on hopeaiset renkaat ja kaulallaan yksinkertainen hopearengas niin ikään. Silmälasit saavat hänen kas­vonsa näyttämään totisemmilta kuin mitä ne itse asi­assa ovat, sillä näen, että hän on tänä iltana iloinen ja innokas, kenties jopa himokas. Haluaako hän kokeilla seksiseuraa kanssani? En saa ajatusta pois mielestäni.

Ja hän pitää tanssimisesta. Hän tanssii pehmeästi ja joustavasti ja saa minutkin melkein pitämään tanssi­misesta. Kuin esileikki ennen varsinaista seksiä. Näin aluksi, aikaisin illalla, tilaa on runsaas­ti, saamme melkein pitää tanssilattian itsellämme. Ta­vallisesti tällainen tilanne saisi minut masentumaan.

Mutta ei nyt, ei hänen seurassaan. Hän nauttii niin selvästi tanssimisesta ja liikkuu niin seksikkäästi. Saa melkein minutkin nautti­maan siitä. Saa minut ainakin toivomaan, että osaisin paremmin. Kompensoin asian ryypyillä. Otan pari kolme. Enemmän kuin minulla on tapana. Eikä hän­kään kieltäydy, sanoo vain useaan kertaan: ”Tämä on niin hauskaa!”

Myöhemmin saapuu lisää väkeä, tulee ahdasta, ja se riittää syyksi painautua tanssilattialla lähelle toisi­aan, kietoa kätensä toistensa ympärille, varastaa hie­man läheisyyttä, vetää toisen vartalo omaansa vasten. Sellainen toiminta jonkin tekosyyn kuten tanssin no­jalla tuottaa varkaalle iloa. Hänkin on selvästi siitä iloinen eikä ainakaan estele. Minä yritän pidätellä, sillä tunnen kohta menettäväni itsehillintäni, koska tilanne kehittyy niin nopeasti enkä voi olla huomaa­matta miten pitkä aika on siitä, kun olen ollut niin lähellä naista. Ja se saa meidät molemmat ajattele­maan hänen ystäväänsä, joka istuu yksinään kotona; kun nainen mainitsee ’hänestä’ ja katsahtaa minuun, niin ymmärrän häntä niin hyvin ja tunnen miten se lähentää meitä toisiimme.

Mutta sittenhän on kaikki se, mikä meitä ympäröi. Tanssilattialla on nyt täyttä, enimmäksen on nuoria ihmisiä, me olemme vanhimmasta päästä. Suurin piirtein nuo ihmiset ovat saman näköisiä kuin me­kin, vaikka useimmat ovatkin vähemmän sovinnai­sesti pukeutuneita. Suurin piirtein he ovat samalla asialla kuin mekin, ja nauhalta kaikuva musiikki kuohuu ympärillämme kuin lainehtiva meri. Ihmiset näyttävät syventyneen omiin asioihinsa, mutta itse asiassa he ovat syventyneet samaan asiaan kuin me­kin, varastamaan hieman läheisyyttä toisiltaan.

Ja minun on myönnettävä, että se häiritsee minua, sillä tuntuu luonnottomalta toimia, kun ympärillä on niin paljon ihmisiä. Näin silti, että himmeät valot, korva­käytävissä muuntuva, ajatukset puuduttava ja aistit turruttava musiikki ja kaikkien keskittyminen vain itseensä tekevätkin paikasta varkaan paratiisin. Silti minua huolestuttaa tahaton samastuminen kaikkiin muihin läsnäolijoihin.